Päivä 1

Tänään se sitten starttasi - Operaatio Kevennys. Salaiset aseeni; lisätä liikuntaa, vähentää ja keventää syömistä. Ja ennenkaikkea säännöllistää....

Noh, miten päivä meni.... aamulla kippasin muutaman kupillisen kahvia nassuuni jonne lorautin rasvatonta maitoa. Kyytipojaksi pari tablettia Nestemin-nimistä nesteenpoistolääkettä. En tiedä onko niistä apua mutta kokeillaan nyt ainakin. Sitten pitikin jo hypätä pyörän selkään, koukata muksut tarhaan ja kipaista itse töihin.

Töissä pääsinkin suoraan aamupalalle - kaurapuuroa voisilmällä, puolikas banaani ja mukillinen rasvatonta maitoa. Niin ja pari palaa ihan syntisen hyvää maustettua maalaisleipää joka ei kaloreiltaan ainakaan tainnut ihan keveimmästä päästä olla. Hieman omatunto kiljahteli taustalla mutta onnistuin sen vaimentaamaan harmikseni.

Lounaalla oli broileririsottoa. Maltoin ottaa vaan 1/4 osa lautasellista sitä, puolet täytin porkkanaraasteella ja vielä pari lusikallista mustaherukkahilloa. Kaikki alas maidolla. Ja taas leipää, tällä kertaa kaurapaloja kaksi kappaletta. Tässä vaiheessa lienee turhaa edes sanoakaan mikä on suhteeni leipään. Voisin elää sillä; siinäpä kompastuskivi numero yksi. Mutta siihen palaan joskus toiste.

Välipalalla meni riisimuroja vadelmakiisselin kanssa. Terveellistä? Ei. Ravintorikasta? Ei. Hiilihydraattimössöä? Kyllä.

Työni ei ole mitenkään fyysisesti raskasta joten kaloreita ei tule paljon päivän aikana tiputettua ainakaan liikunnan avulla mutta yksi asia mistä olen tyytyväinen, säännöllinen ruokailu. Kotona kun olen, saattaa mennä pitkälle iltapäivään että laitan suuhuni muuta kuin kahvia. Ja illat menee kaapilta kaapille kiertäen. Kompastuskivi numero kaksi; iltasyöminen. Ja siitäkin toiste.... 

Iltapäivällä taasen lapset koukkasin päiväkodista ja takaisin kotipesään. Kotiin päästessä nakkasin nassuuni kaksi näkkäriä johon latasin päälle viipaleet juustoa ja kalkkunameetwurstia. Sitten pitikin jo liitää menoihin ja kotiuduin vasta myöhään illalla. Lähdin samantien lenkille ja kävin reipastahtista kävelyä 1h20min. Mielihalut jylläsi mielessä ja laukussa poltteli suklaapatukka. En kuitenkaan sortunut.... vielä.

Tässäpä istun. Vitamiiniporepommi on tuossa vieressä ja suklaapalaset pyörii filminä mielessä. Leipääkin tekisi mieli. Ja keksiä. Itseasiassa mun tekisi mieli vetää jääkaappi tyhjäksi kaikesta mitä siellä on. Vilkasin tuossa itseäni suihkuun mennessä peilistä ja voi taivahanvallat millanen kroppa mulla on. Miksi se ei voinut tuon yhden lenkin jälkeen olla jo siloisempi ja hoikempi ja kiinteämpi ja ja ja ja.... kompastukivi numero kolme, kärsimättömyys. Kilot pitäisi tippua heti; hoh.... ihan niin kuin ne olisivat tulleet yhdessä yössä. Niinpä.

Ehkäpä painelen nukkumaan etten sorru tyhjentämään kaappeja ja tuhoamaan laukussa huutelevat suklaat vielä tälle illalle. Ruokailu ei mennyt kyllä ihan mallilleen tänään mutta opettelemistahan tämä on. Hiljaa hyvää tulee, toivottavasti. Luonteenlujuutta, sitä tässä nyt kehitetään.